23. tammikuuta 2016

2. Reetta rakastaa

Mitä rakastan?

Kaikkihan sen tietää, että Suuri Rakkauteni on hiihto. Tänään talven ensimmäinen "kunnon" hiihtolenkki, 20 kilometriä eteläisessä savonmaassa.



Isännän vanhemmilla on mökki Mäntyharjulla ja siellä saadaan olla aina kun ei isäntäväki itse viihdy ja se aika on yleensä talvella. Kesällä asustelemme pienessä rantasaunamökissä tai retkiautossamme, joka on sattuneesta syystä muuten ristitty Pakastearkuksi. Arvata saattaa ettei tuo muuten niin kätevä peli ole mikään talviauto, tästä pääsin parin talven takaisella retkellämme Vuokattiin nauttimaan täysin rinnoin, tai tässä tapauksessa pohkein. Jostain jalkatilasta nimittäin puhaltaa niin, että Reetta, vaikka varsin kuumaverinen noin muuten onkin ei edes kaksillakaan villahousuilla  tarkene.

Mäntyharju


Tämä pieni pitäjä on näin sydämeltään maalaistytölle kyllä aivan ykköspaikka. Olen aika nuori kaupunkilainen, eli olen ollut vain runsaat 8 vuotta "hesalainen" ja suurin osa lapsuus- ja aikuisiästäni asunut  tosi pienillä paikkakunnilla, muutamaa Seinäjoella viettämääni vuotta lukuunottamatta. Tykkään asua isossa kaupungissa, erityisesti tykkään siitä, että olen ihan vaan "nobody" enkä kaipaa tuttavallisia naapureita. Olenkin onnistunut välttelemään kaikkia samassa talossa asuvia niin, etten tunne ulkonäöltä kuin pari kolme muuta asukasta taloyhtiössämme. 

Mikä Mäntyharjulla on hyvää? No kaikki! Aivan mahtavat ulkoilumaastot. Pari kesää sitten valmistui Mäntyharju-Repovesi maastopyöräily/ uusi retkeilyreitti. Projekti oli meillekin läheinen kun saimme myytyä vähän valokuvia hankkeen käyttöön KLIK ja toki olemme joka kesä kuluttaneet ahkerasti reitistön polkuja joko maastopyörillä, patikoiden tai juosten. 

Ja sitten tämä HIIHTO <3 . Tällä hetkellä on käytössä ensimmäistä talvea muuten, lumetettu ensilumenlatu, pituus 2,8 km ja lisäksi oli lammen jäälle ajettu n. 2 km:n mittainen jäälatu. Löytyy myös viime viikonloppuna vierailtu matkaluistelurata ja vieressä hiihtourat Kurkiniemi- Taidekeskus Salmelan ranta välillä, pituus noin 5 km, Pyhäjärven jäällä. 

Aina ei asiat mene niinku Strömssööössä


Perjantai iltana tulimme tänne mökille. Makuuhuoneessamme sängyn päällä ollut lämpömittari näytti 0,4 astetta. Kaikki pakkasta. Mökissä on peruslämpö. Tai pitäisi olla. Ulkona on ollut viikolla 30 astettakin pakkasta, joten ei nyt niin kauhian suuri yllätys ollut, että viemärin lisäksi nyt oli vesijohtoputkikin jäässä. 



Ei siinä mitään, takassa valakia lämmittää nopeasti ja untuvamakuupusseissa nukkuu vaikka ulkona, mutta ne AAMUTOIMET. Koko yön jänskätti, että mihin kohtaan lähimettää sitä tekee biokätköpaikan. Suolistoni kun ei ymmärrä tällaisia tapauksia ollenkaan, ei se ymmärtänyt Nepalissa Island Peakin perusleirissäkään, noin 5000 metrin korkeudessa, telttamajoitus ja peltihökkelivessat. Kävin kerran, mutta en toista kertaa. Harmi kun ei tullut ottaneeksi kuvaa, mutta voitte kuvitella millainen se oli, kun yhdellä ja samalla reiällä käy monta sataa ihmistä vuoden kiipeilykaudella. Ei aina kaikilla osu just oikeeseen kohtaan. Varsinkin jos on vähän lentävämpää sorttia... Lukijoitani säästääkseni en viitsi kertoa lähemmin miten kävi Perussa Machu Picchulla. 

Mutta, ei meitä nyt yhdet viemärit ja vesijohtoputket lannista. Kotoa lähtiessämme otamme aina näitä tapauksia varten viiden litran pönikkä raikasta vettä ja pesuvettä sai toisesta kaivosta käsin haettuna. Hiihdon jälkeen täällä hemmotellaan vieraspaikkakuntalaisia ja sekä urheilukentän pukukopit että Kisalan urheilutalon pukuhuoneet ja suihkut ovat auki kaikelle kansalle, vettä tuli ja se oli riittävän lämmintä ja siellä sai rauhassa peseytyä. Lopuksi syömään Rosmariiniin ja päivä oli oikein hyvä päivä!












Ei kommentteja: